Olen suurimman osan elämästäni pyöräillyt ilman kypärää, koska käyttämäni kypärät ovat vieneet pyöräilykokemuksen vapauttavasta ja nautinollisesta liikunnasta ahdistavaksi tuskailuksi. Rakastan viilentävää tuulahdusta hiuspohjassa yhtä paljon kuin vihaan styroksin alla hiestä märkänä valuvaa hiuspohjaa. Välillä käy kuitenkin mielessä, josko surkeat kokemukset olisivat vain johtuneet huonosta kypärästä.
Mainittakoon, että potan alla tosiaan muhii pitkähkö letti. Jos ulkonäkö sallisi ajaisin mieluiten mokomat heinät päästä pois, mutta se ei nyt tule kyseeseen.
Onko sopuleilla hyvistä pyöräilykypäristä mitään kokemusta? Paraneeko vaihtamalla, vai onko suurimmat erot pelkästään hinnoissa? Käyttämäni kypärät ovat olleet kesämallia kaikki, “tuuletusrakoineen”. Työmaakypäräkin on kokemukseni mukaan tuulettuvampi.
Kyseessä oli varmaan “Hövding” kypärät. Ruotsalainen keksintö. Sen solki sulkee virtapiirin joka aktivoi accelerometrisen ja gyroskooppisen sensorin.
Se ei tosiaan suojaa sitä vastaan, että jokin muu törmää sinuun, vaan aistii vain sinun liikkeet ja niiden perusteella laukeaa jos se luulee että olet kaatumassa, tai lensit satulasta. Ja se pitää tietty ladata.
Lisäksi jokainen laukaisu tarkoitta uuden hankkimisen, koska kaasupatruuna ja huppu ovat kertakäyttötavaraa. Kapineen kanssa on ollut tapauksia jossa esim. kauppakassin nostaessa kumartuminen laukaisee hupun.
Yhtiö meni konkkaan, koska huppu ei loppujen lopuksi ollut satavarmana turvallinen. Vaikka se voi tietyissä olosuhteissa olla jopa tehokkaampi kuin styroxikypärä, asiakasluottamus meni.
Berm Peak julkaisi ihan äsken videon joka kertaa Hävdingin tarinan.
Ton kanavan isännällä on yksi hyvä neuvo, toisesta videosta jossa se kertoo kypärien turvatesteistä. Ei kannata ostaa kalliimpaa tai epämukavampaa kypärää, vain siksi että sillä on paremmat pisteet. Paras kypärä on se, joka on mukavin pitää päässä, koska silloin sitä tulee käytettyä.